Olen menettänyt hermoni tämän vuodatuksen blogin kanssa, joka ei suostu toimimaan kuten pitäisi. Siispä pistin pystyyn uuden blogin, jonne pääsee tästä lähin juttujamme seurailemaan, tervetuloa! :)

KLIKKAA TÄSTÄ

Minun tuli yllättäen tällä viikolla reissattua Ouluun. Tiistaina lähdin reissuun ja olin yön ylitse Oulussa, koska en jaksanut samana päivänä ajaa toista seitsemää tuntia yhteen menoon. Syy Ouluun ajamiseen oli mikäpäs muukaan kuin kanit. Oulusta asti hain siis kolme lupaavaa yksilöä ja mitäpäs muutakaan kuin valkoista sinisilmäistä kääpiöluppaa :)

Moens Twiggy "Tilda"

Moens Ratata "Santtu"

Moens Kamelia "Kerttu"

Tänään olen hieman yrittänyt tutustua uusiin tulokkaisiin ja keksiä jokaiselle sopivat kutsumanimet. Tytöistä Moens Kameliasta tuli Kerttu ja Moens Twiggysta Tilda. Joukon ainoa uros eli Moens Ratata on ollut tänään todella reipas ja utelias, joten nimi Santtu tuntuu sopivan sille kuin luppakorvat päähän :)

 Kaikki kolme ovat iältään 5-6 kuukautta. Santtu on kaikkein nuorin, se on syntynyt aivan maaliskuun lopussa ja tulee nyt siis viisi kuukautta vanhaksi kuukauden lopussa. Sillä on itseasiassa vain kaksi päivää eroa meidän Taneliin, joka myös täyttää muutaman päivän kuluttua tasan viisi kuukautta.

Tanelistakin tuli otettua uusi kuva. Poitsu alkaa pikkuhiljaa komistumaan kun ikää tulee lisää. Tuossa 3-4 kuukauden iässä se oli melkoinen rimppakimttu, mutta nyt alkaa tulemaan pikkuhiljaa rodunomaista näköä - vaikka erittäin söpö ja suloinen mussukka se on ollut aina! :)

Tänään lähti puolestaan Alma-tyttö uuteen kotiin. Almaa en halunnut enää lainkaan käyttää jalostuksessa, joten koska ikävä kyllä en kykene kaikkia kaneja vain pitämään lemmikkinäkään, koska minulta ei kertakaikkiaan riittäisi kunnollista hoitoa & huomiota jokaiselle niin Alma matkasi uuteen kotiin.

Alman kanssa käytiin monia mielenkiintoisia aikoja kun se oli alkuun todella arka. Se hyppäsi aina omassa aitauksessaan perimmäiseen nurkkaan kun saavuin kanilan ovesta sisälle ja näytti siellä sitten silmät suurina siltä, kuin kuolo olisi korjaamassa. Ja lienee sanomattakin selvää, että sylissä olosta se ei pitänyt yhtään minkään vertaa?

Vaan aika on taikaa, kuten sanotaan. Kovasti Alman kanssa vain jaksoin yrittää ja lopulta siitä tulikin aivan ihana pupu. Se alkoi kerjäämään rapsutuksia, syömään kädestä ja olemaan muutenkin helposti käsiteltävä. Tässä viime viikolta kuva Almasta:

Kuten havaita saattaa, ei Alma enää ollut moksiskaan kääntelyistä tai sylissä olemisesta. Toivottavasti kaikki menee hyvin uudessa kodissa! Siellä olisi odottamassa kastroitu poika kaveriksi. Kaikkea hyvää Almalle! :)

Meidän pumpulipallot ovat tällä hetkellä iältään jo neljä viikkoa ja risat. Poikasten nimet ovat jo mietinnässä loppusuoralla, eli pian nekin kerron, mutta nyt jokaisesta pikkuisesta taas uunituoreet kuvat näytille :)

Tyttö 1:

Tyttö 2:

Tyttö 3:

Poika 1:

Poika 2:

Jokin aika sitten minua pyydettiin Hämeenlinnaan 4H-yhdistyksen syyskauden avajaisiin esittelemään pupuja. Tänään siellä sitten olin, mukanani Mauno ja Hansu. Mauno sai toimittaa aitauksessa ihasteltavan ja ruokittavan virkaa, Hansu sylipupun virkaa - lapset olivat aivan innoissaan pupuista :)

Tässä Mauno saamassa voikukanlehtiä:

Tänään on tasan viikko siitä kun Mauno oli kastraatiossa ja se on parantunut aivan loistavasti. Leikkauspaikka on todella siisti ja oikeastaan huomaamaton se suhteen, että siellä olisi mitään tehtykään - lukuunottamatta sitä pikkuista seikkaa, että ne pallit puuttuvat.. :)

Hansu oli aivan omassa elementissään lapsien keskellä. Monet pienet kädet silittelivät ja taputtelivat tuon tuostakin, pienet lapset kiljuivat riemukkaasti leikkiessään ja jokunen ilmapallokin poksahti välillä, eikä Hansu ollut moksiskaan. Voikukanlehdet kelpasivat sillekin monien lasten kädestä.

Silitysten, ihailujen ja voikukkasten syömisen lisäksi Hansu pääsi poseeraamaan kuvassa lasten kanssa ja löhöilemään parin lapsen sylissäkin. Lapset olivat ihastuksissaan, kuinka rennosti se köllötteli sylissä. Hansu armas pieni kullanmuruni! :)

Meillä oli kahden viikon ajan yksi ylimääräinen pupu, kun Toope eli Autumn's Harry Potter oli meillä astutusreissulla.

Viime viikolla pääsi Miina tapaamaan Toopea ja astutus näytti onnistuvan. Nyt siis kovasti toivomme, että tuossa reilun kolmen viikon kuluttua olisi luvassa pikkuisia! Laskettu aika pesueelle on 9.9.2011.

Toope on aivan ihana poika. Vaikka minä olen sille vieras ihminen, niin täällä se meillä oleillessaan aina tuli luokseni. Jaloitellessaan vapaana se seurasi kuin hai laivaa ja juoksi kovaa vauhtia luokseni milloin mistäkin. Siitä se oli aina helppo nostaa syliin rapsuteltavaksi, kunnes se pääsi taas jatkamaan matkaansa töpö väpättäen.

Vaan toivottavasti tosiaan olisi Miinalle tulossa vauvoja - niitä kovasti ainakin odottelen! Miinakin on niin äärimmäisen kiltti tyttö, että yhdistelmä on mitä parhain. Miina on saanut aikaisemmin yhden poikueen - viime vuoden joulukuussa. Sen kiltti luonne ei muuttunut mihinkään suuntaan edes sen kanto- tai imetysaikana. Ihana, upea tyttö :)

Toopella oli niin kova karvanvaihto menossa, etten voinut vastustaa kiusausta harjata sitä furminatorilla kun se täällä oli hoivissani. Pojasta lähtikin karvaa oikein pöllyämällä! Samalla napsin poitsulta kynnet, ennen kuin lähti takaisin omaan kotiinsa. Furminator on muuten loistava keksintö, sanokaa mun sanoneen :)

Maunolta eli ranskanluppapojalta lähti perjantaina pallit. Kunhan poika toipuu hyvin ja varoaika on ohitse, alan miettimään herralle kaveria.

Viikonloppuna olimme mökkireissulla ja otimme Maunon mukaan, jotta pystyin seuraamaan sen toipumista ja hellimään sitä leikkauskoettelemuksen jälkeen.. :)

P.S. Linnean pikkuiset vanupallot voivat myöskin erittäin hyvin. Kasvavat kovaa vauhtia ja tulevat vain päivä päivältä suloisemmiksi. Sydämeni sulaa aina pikkuisen jostain reunasta lisää, kun seuraan niiden touhuamista. Pikkuisista tulossa taas kuvia ja juttua lisää :)