Meille saapui tänään tuttu pupu, kun Vilman maaliskuussa syntyneestä poikueesta tuli Bruno-poika hoitoon. Bruno on Tanelin veli ja Taneli siis jäi tästä poikueesta minulle kotiin.

Bruno on pienessä ajassa kasvanut hurjasti! Taneli on jäänyt selvästi jo kakkokseksi, sillä se on vielä melko pikkuruinen kun vertaa Brunoon. Brunolla on näin muhkeat korvatkin :)

Eilen illalla otin urakakseni siistiä Läski-Puppea, jolla kerääntyy pyllyyn takkuja kovalla vauhdilla ja Pupella tuntuu olevan myös läpi vuoden kestävä karvanvaihtoaika. Karvaa lähti taas hurjalla tahdilla! Jospa taas hetken aikaa pysyisi siistinä.

Tässä tuoreessa äsken otetussa kuvassa Läski-Puppe ja Lotta-mummu uuden heinäkasan kimpussa, juuri siivotussa karsinassa. Jaksaa aina vain hymyilyttää tuo ystävysten kokoero.. :)

Kerroin aikaisemmassa postauksessa, että Urhea Ulpukka uuteen kotiin muutettuaan pääsi karkaamaan aitauksestaan ja sitä kovasti etsittiin. Ikävä kyllä Ulpukkaa ei useista etsijäkoiristakaan huolimatta löydetty ja suurin todennäköisyys onkin, että tyttö jonkun pedon suuhun jäi.

Vaan mikä on vieläkin uskomattomampaa on se, että myös minulla elämäni ensimmäistä kertaa yksi poikanen kertakaikkiaan katosi. Alma ja lapsukaiset olivat viime viikolla taas pihalla, jossa ne ulkoilivat tehdashäkkien yläosissa, koska poikasten pienestä koosta johtuen niitä ei uskalla vielä "isojen pupujen" aitauksiin laittaa - pienet pääsevät kävelemään silmäaukoista lävitse.

Puput olivat pihalla useamman tunnin, kun itse olin vahtimassa ulkosalla. Vaan sen hetken kun menin sisälle syömään, oli yksi poikanen kadonnut kuin tuhka tuuleen. Lupsakka Lupiini-tyttö oli ryöminyt kalteriosan alitse ja hävinnyt. Viikonloppunakin tyttöä etsimme pihalta ja metsästä, koiriakin avuksi käyttäen. Vaan tyttösestä ei ole jälkeäkään - on melko ilmeistä, että pikkuisen joku peto nappasi.

Meidän aikuisista kaneista osa ihan vapaana ulkoileekin pihalla, itse vieressä valvoessani ja nekin jotka onnistuvat joskus jostakin kolosta pihalle pääsemään, pysyvät pihalla kipittelemässä. Vaan Lupiini ilmeisesti on sen verran pieni, että otti samantien jalat alleen ja hävisi. Kyllä on ollut surullinen mieli pikkuisen takia.

Alman pienokaisista on kotosalla enää toinen lempparitytöistäni, Rempseä Rentukka. Vaan Rentukkakin on jo varattu uuteen kotiin, johon se muuttaa tämän viikon sunnuntaina - samaan kotiin missä Brunonkin asustelee. Rentukka on aina yhtä utelias ja ihana! :)

"Hei minä olen pieni Rentukka"

Ja kuinka ollakaan kun puhutaan niistä "jostain koloista karkuteille pääsevistä kaneista" oli tänään aamulla pihalla yllätys, kun Mauno tyytyväisenä kipitteli pihalla aitauksensa ulkopuolella. Mies pojan otti syliin ja kantoi kanilaan, jossa Mauno joutui odottelemaan pikkuisessa häkissä sen aikaa, että katsoin mistä poika on karannut ja korjasin tilanteen.

Aitauksen rautalankakiinnikkeistä oli yksi antanut periksi sen verran, että Mauno oli oitis päättänyt lähteä katsomaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Ilmeisesti oli, kun se hyvin tyytyväisenä mussutti nurmikolla voikukanlehtiä.. Vaan vahvistin aitausta uusilla kiinnikkeillä, jotta poika tästä lähin pysyisi aitauksessa SISÄPUOLELLA.

Pari kuvaa Maunsta kanilassa, ennen palaamista omaan aitaukseensa. Heinäpaalien päällä oli Maunosta oikein mukava nököttää mannekiinikanina, kun samalla sai vedellä heinänkorsia suuhunsa.. :)