Minun tuli yllättäen tällä viikolla reissattua Ouluun. Tiistaina lähdin reissuun ja olin yön ylitse Oulussa, koska en jaksanut samana päivänä ajaa toista seitsemää tuntia yhteen menoon. Syy Ouluun ajamiseen oli mikäpäs muukaan kuin kanit. Oulusta asti hain siis kolme lupaavaa yksilöä ja mitäpäs muutakaan kuin valkoista sinisilmäistä kääpiöluppaa :)

Moens Twiggy "Tilda"

Moens Ratata "Santtu"

Moens Kamelia "Kerttu"

Tänään olen hieman yrittänyt tutustua uusiin tulokkaisiin ja keksiä jokaiselle sopivat kutsumanimet. Tytöistä Moens Kameliasta tuli Kerttu ja Moens Twiggysta Tilda. Joukon ainoa uros eli Moens Ratata on ollut tänään todella reipas ja utelias, joten nimi Santtu tuntuu sopivan sille kuin luppakorvat päähän :)

 Kaikki kolme ovat iältään 5-6 kuukautta. Santtu on kaikkein nuorin, se on syntynyt aivan maaliskuun lopussa ja tulee nyt siis viisi kuukautta vanhaksi kuukauden lopussa. Sillä on itseasiassa vain kaksi päivää eroa meidän Taneliin, joka myös täyttää muutaman päivän kuluttua tasan viisi kuukautta.

Tanelistakin tuli otettua uusi kuva. Poitsu alkaa pikkuhiljaa komistumaan kun ikää tulee lisää. Tuossa 3-4 kuukauden iässä se oli melkoinen rimppakimttu, mutta nyt alkaa tulemaan pikkuhiljaa rodunomaista näköä - vaikka erittäin söpö ja suloinen mussukka se on ollut aina! :)

Tänään lähti puolestaan Alma-tyttö uuteen kotiin. Almaa en halunnut enää lainkaan käyttää jalostuksessa, joten koska ikävä kyllä en kykene kaikkia kaneja vain pitämään lemmikkinäkään, koska minulta ei kertakaikkiaan riittäisi kunnollista hoitoa & huomiota jokaiselle niin Alma matkasi uuteen kotiin.

Alman kanssa käytiin monia mielenkiintoisia aikoja kun se oli alkuun todella arka. Se hyppäsi aina omassa aitauksessaan perimmäiseen nurkkaan kun saavuin kanilan ovesta sisälle ja näytti siellä sitten silmät suurina siltä, kuin kuolo olisi korjaamassa. Ja lienee sanomattakin selvää, että sylissä olosta se ei pitänyt yhtään minkään vertaa?

Vaan aika on taikaa, kuten sanotaan. Kovasti Alman kanssa vain jaksoin yrittää ja lopulta siitä tulikin aivan ihana pupu. Se alkoi kerjäämään rapsutuksia, syömään kädestä ja olemaan muutenkin helposti käsiteltävä. Tässä viime viikolta kuva Almasta:

Kuten havaita saattaa, ei Alma enää ollut moksiskaan kääntelyistä tai sylissä olemisesta. Toivottavasti kaikki menee hyvin uudessa kodissa! Siellä olisi odottamassa kastroitu poika kaveriksi. Kaikkea hyvää Almalle! :)