Hellureijaa! Meillä riittää taas tohinaa, kun tällä hetkellä meillä asustelee kolme hoitopupua. Eilen saapuivat kaikki kolme melko samoihin aikoihin. Pikkuisin hoidokki on hermeliinityttö Nuppu, joka on osoittanut olevansa melkoisen tiukka tyttö, puraisemalla minua eilen heti ensitöikseen sormesta.. :)

Kaneilla luonnollisesti helposti koko olemus muuttuu siinä vaiheessa, kun ne joutuvat yhtäkkiä vieraaseen paikkaan, joka on kuitenkin aina omanslaisensa koettelemus. Tässä Nuppu katselemassa, että mitä ihmettä se akka osoittelee tuollaisella vilkkuvalla mötikällä.. :)

Eilen saapui hoitoon myös yksi oma kasvattini, helmikuussa syntynyt tyttö nimeltään Pähkinäpyörre, joka uudessa kodissaan saanut kutsumanimen Kiki. Minun oli tarkoitus jättää poikueesta yksi naaras kotiin, mutta niillä oli liian kevyet korvat jalostusta ajatellen. Kiki onkin vekkuli pupu, kun sillä toinen korva komeasti kohti kattoa..

* Rapsuti rapsuti * :)

Iltapalalla

Kikin kanssa samasta perheestä saapui ruskeasoopelipoika Pannari. Pannari on hyvin energinen poika ja erittäin utelias jokapaikan höylä.

Heinäpaalien päällä poseeraamassa
"C'mon! Ei jaksa kököttää paikallaan.."

Tässä merkataan seinää omilla hajuilla.. :)

Tänään puolestaan lähti meiltä yksi hoitopupu, joka oli tämän kuluneen viikon hoidossa meillä. Kyseessä on myöskin oma kasvattini, maaliskuussa syntyneestä poikueesta herra nimeltään Bruno, virallisemmin Hilpeä Humppa. Tästä poikueesta minulla on itselläni kotona Taneli joten päätin ottaa tänään veljeksistä yhteiskuvan! :)

Tässä kuvassa kumpikin veljes. Bruno on tuo tummempi vasemmalla puolella ja hieman alempana. Taneli eli minun pikkumieheni puolestaan tuo vaaleampi oikealla ja hieman ylempänä.

Taneli-poika yksikseen - on se nätti :)

Brunon mukana uuteen kotiin lähti myös Alman poikueesta viimeinen tyttö Rempseä Rentukka. Olin jo niin kovasti ehtinyt Rentukkaan kiintyä, että yllätin itseni kyynelehtimästä kun se lähti luotani. Mutta olen silti onnellinen, koska tiedän Rentukan olevan hyvässä kodissa! Terveisiä vain sinne päin :)

Pupuhoidokkien lisäksi minulla oli perjantaina hieman erilaisempi vieras, kun aikaisin aamulla lähtiessäni kuvaamaan aurginnousua, löysin tieltä loukkaantuneen siilin!

En edes ajatellut asiaa sen enempää, vaan nappasin sen paljain käsin syliini, ennen kuin se ehti linkuttaa verta vuotavana pusikkoon piiloon, josta sitä olisi vaikea löytää.

Minulla ei ole mitään kokemusta siileistä, joten olin hyvin huolissani siilistä, kun en tiennyt kuinka auttaa sitä. Otin yhteyttä Valkeakoskella asuvaan eläinsuojeluvalvojaan Markku Alankoon jolle kerroin löydöstäni. Sovimme, että yritän saada siiliä kunnaneläinlääkärille jolla on velvollisuus hoitaa loukkaantuneet luonnoneläimet. Eläinlääkäri en saanut kuitenkaan kiinni useamman tunnin yrityksistä huolimatta.

Soitin epätoivoissani uudelleen Markulle, kun huoli pikkuisesta siilistä vain kasvoi. Markku sitten tuli hakemaan siilin täältä meiltä luoksensa :) 

Täytyisi muistaa soittaa ja kysellä, että selvisikö mikä siilillä oli hätänä ja selvisikö se, vai oliko vammat liian suuria.